omA KOPPA

omA KOPPA

Kesän sävyt - HUIVI



Istahdin inspiroitumaan 
Suomen kesästä.



Veden sävyistä...



...ja taivaan.



Liukuvärjätty lanka kaksinkerroin, 
koukku 6, pelkkiä pylväitä.
Aloituksessa 69 silmukkaa.






Kun sain villahuivini virkattua, 
sääennuste lupasikin vaihteeksi lämmintä ja aurinkoista. 


Terassityynyt



Kesämökillä 
sisätöissä.



Mökin terassille johtavat 
uudet rappuset ovat mitoitettu...



...myös istuttaviksi.




Mietimme, 
jätämmekö portaat ja terassin 
harmaantumaan luomusti (kestää muutaman vuoden)
 vai käsittelemmekö puun...tummaksi.



Jos puu on tumma 
tekstiilit voisivat olla vaaleita...!?



Tätä asiaa kannattaa ehkä suunnitella 
talven yli.



Enempää en olis jaksanut 
sisähommia (ompelu) mökillä tehdäkään ;)


Järvivesimaljakko



Tämän kun saisi purkitettua!





Keräsin...



...hiekkaa ja pienen palan järven elämää 
koristukseksi kesäpöytään.



Kun on kerran käynyt...
pieni pala riittää fiiliksen luomiseksi.



Koho



Styrox-pallo eli koho (Motonetistä), 
haukisiimaa, reikätiili (painoksi) 
ja vesilämpömittari.



Aamuverryttelynä viikon aikana virkatut.



Kiinnitin nuppineuloilla.



Kokeilin...kelluuko ;)



Karkaako?



Kiinnitin tiiliskiven painoksi.
Vihreänsävyinen pallo maastoutui 
toivomallani tavalla 
rantakaislikkon.



On niitäkin päiviä, 
jolloin vesi on lämpimämpää...



...kuin ilma.




Virkattu hattu



Villa + koukkulanka.
(selkäsiimaan hieman ohuempi, 
vahva kalastuslanka, 100€ polyesteri).

Koukku 4.



Kiinteillä silmukoilla, 
spiraalina virkattu.



Loput  virkkasin veneessä, 
jossa työvaihekuvien ottaminen on lähes mahdotonta, 
peilityynestä säästä huolimatta.


Eikä tässä selfiessäkään 
(kuva valmiista hatusta) ole kehumista.



Likolahti (soutaen Pususillan ali), Punkaharju.


Olisi kannattanut keskittyä vain tähän hetkeen!? ;)




Rantakoivujen tarina



Ah, kesä ja aurinko!



Oma ranta ja lämmin kesätuuli!



Kun Punkaharjun takana 
alkaa ukkonen jyristä...
toivon aina, että se jää harjun taa.
Useimmiten se jääkin.



Tällä kertaa ei käynyt niin, 
vaan mysrkytuuli puhalsi harjun  yli ja suoraan pihamme läpi.



Tuolta se tuli...



En meinannut uskoa näkemääni.



Rantatuoli ja pöytä olivat pysyneet paikoillaan...



...mutta molemmat rantakoivut olivat mennyttä.



Kesämökillä on (liian!?) paljon hommia, 
joihin eivät omat voimat, työkalut ja taidot riitä.



Onneksi on mökkitalkkari.



Uskomatonta osaamista...



Uskomattomassa...



...ajassa.



Puiden kaaduttua 
rantakaistale pamahti takaisin paikoilleen. 

Ontto koivukanta oli surullinen näky.



Kävin huolto-asemalla syömässä lohdutusaterian - ja lukemassa paikallislehdestä myrskyuutisia.



Yritin ottaa asian huumorilla, mutten onnistunut.



Ranta tuntui alastomalta.



Seuraavana aurinkopäivänä...



...maisemoin rantaviivan.



Kävin myös kertomassa 
kukkakauppiaalle, 
mitä oli tapahtunut.



Istutin onttoon kantoon 
Kyynelpisara-nimisen kesäkukan.



Kiitos rantakoivuille, 
 vuosikausia kestäneestä, ilahduttaneesta suhteesta.

Toivon, että kasvatte pian uudestaan, 
pyykkinaruni kaipaa pidikettä.



Kun istun rantatuolissa, 
en katso ylös tai sivuille,  vaan eteenpäin.



Ja kun ukkospilvet nousevat jälleen Punkaharjun ylle, 
toivotan ne tervetulleeksi, 
koska meillä ei ole omassa rannassa enää
 mitään menettävää ;)